Valtiovarainministeriön talousarvio esitys vuodelle 2021 sosiaali-ja terveysalan järjestöille on karua luettavaa. Päällimmäisenä tunteena on pelko tulevaisuudesta, ei vain järjestöjen ja työntekijöiden puolesta, vaan myös niiden ihmisten puolesta, joille järjestöjen tarjoamat palvelut osallisuuden, toimijuuden sekä arjen hallinnan tukemisessa, terveyden edistämisessä, työ-ja toimintakyvyn vahvistamisessa sekä kriisitilanteissa ja arjen turvallisuudessa auttamisessa ovat välttämättömiä.
Valtiovarainministeriön budjettiesityksessä (13.8.2020) sosiaali- ja terveysjärjestöiltä aiotaan ensi vuonna leikata peräti 127 miljoonaa euroa. Tämä tarkoittaisi joka kolmannen euron katoamista rahoituksesta. Myös sosiaali- ja terveysministeriön oma talousarvioehdotus leikkaisi järjestöiltä 70 miljoonaa euroa eli lähes viidenneksen tämän vuoden rahoituksesta. Toteutuessaan leikkaukset vaikuttaisivat radikaalisti kaikkiin sosiaali- ja terveysjärjestöihin ja niiden edellytyksiin varmistaa riittävä tuki sitä tarvitseville.
Järjestöt tuottavat palveluita tuloksellisesti, ja toiminnat säästävät suoraan yhteiskunnan varoja. Järjestöjen budjetit ovat laadittu hyvin konkreettisia toimia sisältäviksi; 30% leikkaukset johtaisivat yt -neuvotteluihin monen järjestön sisällä. Kansalaisjärjestöjen tekemä työ on pääosin kohtaamistyötä ja julkisesta rahoituksesta riippuvaista.
Jos valtionvarainministeriön esitys menee lähellekään esitetyn lailla läpi, ovat seuraukset erittäin laajat ja vakavat: ilman järjestöjen tuottamia tukipalveluita merkittävä määrä ihmisiä jää palveluiden ulkopuolelle. Koronapandemian vaikutukset ovat nostaneet esiin tasa-arvoon ja yhdenvertaisuuteen liittyviä ongelmia esiin muun muassa palveluiden ja riittävän avun saavuttamisessa. Kun viranomainen löi lapun luukulle, järjestöt jatkoivat palveluiden tuottamista, sillä kyseessä oli ihmisten toimeentuloon ja terveyteen liittyvät asiat. Jos leikkaukset avustuksiin toteutuvat, siirtyvät yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon edistämisen tavoitteet yhteiskunnassamme jälleen kerran kauemmaksi.
Epätietoisena odotamme mitä lähestyvä syksy, epävarma tulevaisuus ja koronan vaikutukset ihmisten arkeen vielä nostavat esiin. Asiakasmäärämme ovat lähteneet nousuun jo nyt. Ongelmat ovat syviä, usein monisyisiä ja niiden ratkaiseminen vaatii aikaa. Erityistä tukea tarvitsevia naisia, jotka ovat kaikki vähemmistöä, on vuodessa useampi sata ja työntekijöitä tähän vaativaan, pitkäkestoiseen työhön neljä! Ja kun määrät todennäköisesti kasvavat, niin leikkauksiin ei todellakaan ole varaa. Toistetaanko nyt 90-luvun lama ja sen pitkät synkät seuraukset?
”Rajoituksia, lomautuksia, sosiaaliset kontaktit harvenevat, alkoholin käyttö siirtyy kotiin. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) kehittämispäällikkö Joonas Peltonen listaa koronakevään piirteitä, jotka ovat samalla perheväkivallan riskitekijöitä. Lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarinen lisää luetteloon vielä taloudellisen tai parisuhteeseen liittyvän stressin ja vanhemman kokemuksen siitä, että hän on hakenut apua, muttei ole sitä saanut. Moni perhe jäi koronakeväänä yksin ja joutui selviytymään ilman neuvolakäyntejä ja lapsenvahtia.” (yle.fi uutiset)
Seuraukset sille, ettei tule autetuksi vaan yhteiskunta syrjäyttää sinut, ovat moninaiset, syvät ja usein sukupolvelta toiselle periytyviä. ”Selvä enemmistö nuorista kärsii koronatilanteen vaikutuksista. 68 % 13-19-vuotiaista vastaajista kertoi, että koronavirus on tuonut elämään huolia tai ongelmia tai pahentanut olemassa olevia.” (alli.fi)
Meillä ei ole varaa menettää yhtäkään ihmistä, erityisesti lasta ja nuorta. “Toiminnan asiakasmäärä on kolminkertaistunut viime vuodesta tämän vuoden elokuuhun mennessä. Tämä kertoo siitä, että avuntarvitsijoita ja sen saajia on yhä enemmän. Erityisen tärkeäksi nuoret ovat kokeneet sen, että yhteyttä voi ottaa jo silloin, kun pelkää, että jotain pahaa voisi tapahtua. Julkisen puolen palveluiden piiriin moni pääsee vasta silloin, kun vahinko on jo tapahtunut.” sanoo Maria Akatemian toiminnanjohtaja Sari Nyberg kirjoituksessaan 2.9.2020 Helsingin Sanomien mielipidepalstalla. “Maksuttomien, matalan kynnyksen palveluiden karsiminen aiheuttaa sen, että haavoittuvassa asemassa olevat nuoret jäävät heitteille omien haasteidensa kanssa.”
Kaupungit tarvitsevat rinnalleen moniammatillisia järjestöjä palveluaukkojen täyttämisessä ja ihmisten palveluihin ohjaamisessa.
Johanna Sjöholm, toiminnanjohtaja, Nicehearts ry
Recent Comments