Vähenevät resurssit – mistä tukea, mistä turvaa?
Suomessa käydään yhteiskunnallista keskustelua vähenevistä resursseista. Tätä keskustelua käydään eduskunnassa, kansalaisyhteiskunnan toimijoiden piirissä sekä kansalaisten kesken. Lovi kukkarossa ja tästä johtuva kurjistuva taloudellinen tilanne, vaikeuttavat ja kapeuttavat monien ihmisten elämää ja vähentävät mahdollisuuksia. Moni perhe ja yksinelävä ihminen saa tukea erilaisilta järjestöiltä, jotta mahdollisuudet osallistua toimintaan ja yhteiskuntaan säilyisivät ja vahvistuisivat. Tarvitaan tukea myös työ- ja opiskelupaikkojen, vaadittavien etuuksien ja tukien hakemiseen sekä paljon muuhun.
Järjestötoiminta tuottaa monenlaisia hyötyjä yhteiskunnassamme, ja nykyiset leikkaukset ja rahoituspaineet voivat johtaa kauaskantoisiin seurauksiin. Tässä kirjoituksessa käydään vuoropuhelua, miten Nicehearts ry:n WahvaNainen -toiminnassa näkyvät yksittäisen ihmisen hätä. Ja sitä, miten säästöt voivat johtaa suurempiin kustannuksiin yhteiskunnalle ja heikentää entisestään haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten mahdollisuuksia saada tukea. Kirjoituksen lainaukset ovat WahvaNainen -toiminnan palveluohjaaja Riikka Raatikaiselta.
Järjestöjen rahoituksen leikkaukset ja niiden seuraukset
Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus (STEA) on pienentänyt järjestöjen saamia avustussummia, ja samaan aikaan hyvinvointialueet ovat säästöpaineidensa vuoksi leikanneet järjestöille myönnettäviä avustuksia. Vaikka säästöt saattavat aluksi tuntua taloudellisesti järkeviltä, pitkällä aikavälillä ne voivat johtaa jopa suurempiin kustannuksiin.
”… talous, velkaantuminen, työttömyys, mielenterveys ja asuntoasiat. Taloudellinen ahdinko näkyy tällä hetkellä yksinelävissä maahanmuuttajissa sekä yksinhuoltajissa.”
Kun järjestöjen toiminta supistuu, hyvinvointialueiden vastuulle jää entistä enemmän tukea tarvitsevia ihmisiä. Näiden ihmisten palvelutarpeet eivät kuitenkaan vähene, vaikka järjestöjen tarjoamat palvelut karsiutuisivat. Olisi äärimmäisen tärkeä varmistaa, että matalan kynnyksen palveluja on saatavilla, jotta ongelmat eivät pääse kasvamaan liian suuriksi. Jos ihmisten ongelmat karkaavat käsistä, pahimpana skenaariona on, että esimerkiksi velkaantuminen kasvaa, mielenterveysongelmat pahenevat, niin lapsilla, nuorilla kuin aikuisilla. Osalla ihmistä ongelmat voivat kasaantua ja he tarvitsevat apua monilla eri elämän aluilla.
”Luku ja kirjoitustaidottomuus, taloudelliset ja terveydelliset haasteet, traumatausta, yksinhuoltajuus, palvelujärjestelmän monimutkaisuus ja sen ymmärtäminen, päätösten tulkitseminen, etuuksien hakeminen, lääkäriin pääsyn vaikeus. Myös se, että vastaanotolle ei ole saatu omankielistä tulkkia, vaikeuttaa asiakkaan ja lääkärin välistä kommunikaatiota. Työllistyminen, syrjintä, digitaidottomuus. Palvelujärjestelmiin kirjaudutaan sähköisesti ja vaadittavia taitoja ei välttämättä ole.”
Myös vaikeuksien ylisukupolvisuus voi näkyä, ja tämä jatkuva kasautuminen, ”äidiltä tyttärelle” ja ”isältä pojalle”, ei voi olla yhteiskunnan kannalta kestävää kehitystä.
”En halua yleistää mutta viitteitä toki on nähtävillä; tukiverkoston puute, vanhemmuuden haasteet vieraassa maassa, talouden hallinta, työttömyys, köyhyys, kielitaidottomuus.”
Vertaistuki ja kokonaisvaltaisen, joskus pitkäkestoisen, tuen tarpeen merkitys kasvavat jatkuvasti. On elintärkeää, että yhteiskunta investoi resursseja niin sanottuihin ehkäiseviin toimiin, jotka vähentävät ja estävät ongelmien kasautumisen.
”Emme arvostele tai tuomitse asiakkaiden valintoja. Ohjaamme, tuemme ja olemme läsnä koko asiakas suhteen ajan. Meillä asiakas voi olla asiakkaana niin kauan kuin kokee tarvitsevansa apuamme.”
Leikkauksien vaikutukset heikoimmassa asemassa oleviin ihmisiin
Järjestöjen resurssit pienenevät, mutta yhteiskunnassa on tapahtunut myös muita taloudellisia muutoksia, jotka vaikuttavat erityisesti vähävaraisiin ja haavoittuvassa asemassa oleviin ihmisiin. Asumistuen leikkaukset ja niiden vaikutukset yksinhuoltajaäiteihin ja muuhun heikommassa asemalla oleviin väestöryhmiin ovat konkretisoituneet päivittäisissä elämissä. Asumistuen saajien määrä on vähentynyt, mutta samalla toimeentulotukihakemusten määrä on kasvanut räjähdysmäisesti.
”Asumistuen leikkaukset näkyvät jo valmiiksi pienituloisissa asiakkaissa siten, että asumistuki laskee, vuokra ja muut elinkustannukset nousevat. Asiakasta myös vaaditaan muuttamaan halvempaan asuntoon mitä ei välttämättä ole saatavilla. Korkea ruoanhinta näkyy ja tuntuu asiakkaiden puheissa nälkänä. Rahat eivät yksinkertaisesti riitä. Asiakkaalle tulee lisää velvollisuuksia etsiä esim. asunto, raportoida työttömyydestä, etsiä työpaikkoja tms.”
”Joukossa on myös luku- ja kirjoitustaidottomia, joita velvoitetaan etsimään työpaikkoja, vaikka vaadittavaa kielitaitoa ei ole. Asiakkaan toimeentulo on kiinni työpaikkojen etsimisestä ja raportoinnista määräajassa sähköisen asiointijärjestelmän kautta. Tähän asiakas tarvitsee ulkopuolista apua ja tukea, koska digi ja/tai kielitaito-osaamista ei ole.”
Uuden asunnon etsiminen ja saaminen ei ole läheskään itsestään selvää ongelmatonta tai helppoa. Myös tähän saatetaan tarvita apua. Jos ja kun asunto löytyy esimerkiksi toiselta asuinalueelta, voidaan tarvita tukea myös esimerkiksi uuden päiväkoti- tai koulupaikan hakemiseen. Samoin nousevat matkakustannukset voivat vaikeuttaa liikkumista. Ihmisillä ei yksinkertaisesti ole rahaa matkalippuun.
Pahimmassa tapauksessa ihminen voi jäädä ilman asuntoa. Tilastojen mukaan asunnottomuus on noussut ensimmäistä kertaa yli kymmeneen vuoteen, ja erityisesti naisten ja nuorten asunnottomuus on lisääntynyt. Tämä kehitys on seurausta muun muassa korkeista asumis- ja elinkustannuksista, sosiaaliturvan muutoksista ja vuokravelkojen kasvusta. Vuonna 2024 Kela lähetti yli 33 000 kotitalouteen kehotuksen etsiä halvempi asunto.
Eettiset ja taloudelliset kysymykset – tulevaisuus, haasteet ja ratkaisut?
Leikkauksista ja säästöistä puhuttaessa on tärkeää muistaa, että haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten tukeminen ei ole vain taloudellinen kysymys, vaan myös eettinen. Hyvinvointivaltion perusperiaatteisiin kuuluu se, että yhteiskunta huolehtii kaikista kansalaisistaan, erityisesti niistä, jotka ovat kaikkein heikoimmassa asemassa. Järjestöjen rahoituksesta säästäminen ja heikommassa asemassa oleville ihmisille suunnatun tuen karsiminen ei ole vain taloudellisesti lyhytnäköistä, vaan se on myös epäeettistä.
Järjestötoiminnan leikkaukset voivat johtaa siihen, että yhteiskunnan varat kuluvat yhä enemmän ongelmien korjaamiseen, sen sijaan että niitä olisi voitu ehkäistä alkujaan. Kun säästöjä tehdään vähävaraisimpien tukemisesta, seuraavaksi tulee yhä vaikeampi tilanne, jossa kustannukset kasvavat ja yhteiskunnalliset ongelmat syvenevät.
Tämän vuoksi on elintärkeää päätöksiä tehtäessä, että huomioidaan pitkän aikavälin vaikutukset ja panostavat ennaltaehkäisevään työhön sekä järjestöjen toiminnan tukemiseen. Ihmisten tukeminen ja omien voimavarojen löytäminen ja niiden vahvistuminen voi viedä aikaa, mutta se kannattaa, niin taloudellisesti kuin inhimillisestikin.
”Työssäni kohtaan monenlaisia asiakkaita, jokainen asiakas on yksilö, vaikka ongelmat olisivatkin samankaltaisia. Jakamalla oikeanlaista ja oikea-aikaista tietoa asiakkaille vahvistan heidän omaa tietämystään palvelujärjestelmästä.
Asiakas tapaamisilla tuetaan itsenäiseen toimijuuteen asiakkaan voimavarojen ja osaamisen mukaan.”
”Oikaistaan vääriä ”tietoja” tai kuulopuheita. Oikeaa tietoa jaetaan mm. lastensuojelusta, sosiaalityöstä, perheenyhdistämisestä, oikeudesta avioeroon tai maasta poistamiseen ja palautukseen lähtömaahan. Tieto ja ymmärrys omista oikeuksista lisääntyy, voimavarat kasvavat. Pikkuhiljaa omat vahvuudet ja voimavarat löytyvät.”
Hyvinvointialueiden, järjestöjen ja valtion on yhteistyössä rakennettava kestävämpää ja inhimillisempää yhteiskuntaa, jossa kaikilla on mahdollisuus elää ilman pelkoa syrjäytymisestä, asunnottomuudesta tai vakavista terveysongelmista. Vain näin voidaan varmistaa, että yhteiskuntamme tukee myös kaikkein haavoittuvimpia ja pienentää niitä riskejä, jotka johtavat suurempiin ongelmiin ja kustannuksiin. On meidän kaikkien vastuulla varmistaa, että yhteiskunnassa ei unohdeta heitä, jotka tarvitsevat eniten tukea.
Lähteet ja taustamateriaali:
Kesänen, M., Ronkainen, J.-E., & Stenberg, L. 2025. Päihde- ja riippuvuustyön järjestöiltä leikkaamalla on vaikea säästää – THL-blogi. Viitattu 28.3.2025.
Kiuttu, S. (STT). Kela lähetti viime vuonna 33 000 kotitalouteen kehotuksen: Etsikää halvempi asunto. Helsingin Sanomat 19.3.2025. Kela lähetti viime vuonna 33 000 kotitalouteen kehotuksen: Etsikää halvempi asunto | HS.fi. Viitattu 1.4.2025.
Malminen, U. 2024. Näin asumistuen leikkuri iskee – Roosa Niemellä jää käteen neljä euroa pakollisten menojen jälkeen. Näin asumistuen leikkuri iskee – Roosa Niemellä jää käteen neljä euroa pakollisten menojen jälkeen | Kotimaa | Yle. Viitattu 1.4.2025.
Saarinen, R. 2025. Asunnottomuus kasvoi ensi kertaa yli 10 vuoteen – selvitys nostaa esiin pääasialliset syyt. Asunnottomuus kasvoi ensi kertaa yli 10 vuoteen – selvitys nostaa esiin pääasialliset syyt – Ilmiöt – Voice.fi. Viitattu 1.4.2025.
STT. 2025. Kela: Yleisen asumistuen saajamäärä ja summa kääntyivät laskuun. Kela: Asumistukea l. eikattiin – saajien määrä väheni – Ilta-Sanomat. Viitattu 1.4.2025.
Kirjoittanut Minna Lehmuksenkukka, WahvaNainen- toiminnan johtaja.
Recent Comments