Työssämme seksuaalineuvojina kuulemme usein puhuttavan seksin merkityksellisyydestä parisuhdetta ylläpitävänä liimana ja suhteen hyvinvoinnin mittarina. Tyypillisesti näissä keskusteluissa huomio keskittyy erityisesti seksin määrään. Viesti vahvistuu myös, kun tarkkailemme arkiympäristöämme. Kassajonossa näkee lehtien otsikoita ”Kuinka usein seksiä pitäisi olla parisuhteessa? Lue 5 faktaa”. Myös esimerkiksi naisille suunnatuissa Facebook-ryhmissä käydään jatkuvasti seksin määrään liittyviä keskusteluita. Yleensä näissä keskusteluissa vastaajina ovat ne, joilla seksiä on siinä elämäntilanteessa omasta mielestään melko usein ja kuin huomaamatta he asettavat normit myös kaikille muille keskusteluun osallistuville. Onhan enemmän aina parempi. Vai onko? 

Näitä keskusteluja ja lehtiotsikoita lukevat myös usein ne tytöt ja naiset, jotka pohtivat omaa ”normaaliuttaan” esimerkiksi tilanteissa, joissa halu jakautuu suhteessa eriparisesti. Myös vastaanotoillamme käydyissä keskusteluissa välittyy kova paine ”pitää huolta suhteesta”, ”olla hyvä kumppani”, ”olla oikeanlainen rakastaja” ja ”ihana halukas nainen”. Saatetaan jopa kokea velvollisuutta seksin harrastamisesta ja rikkoa siinä omia rajoja. Monesti nämä tytöt ja naiset kantavat suuria häpeän ja epäonnistumisen tunteita. Pahimmillaan tilanne voi johtaa ahdistukseen ja kokemukseen koko seksin vastenmielisyydestä. Keskustelun ydinkysymys onkin usein: haluatko enemmän seksiä vai haluaisitko haluta enemmän seksiä, koska koet että sinun kuuluu tehdä niin? 

Tärkeän muutoksen tähän voisi tuoda halukeskustelun monipuolistuminen ja laadukkaan seksuaalikasvatuksen tuoma ymmärrys halun toimintamekanismeista ja moninaisuudesta. Ei ole olemassa vain yhtä oikeanlaista halua ja halu voi elää eri elämänvaiheiden keskellä muotoaan muuttaen. Halun koko, halun syttymisen nopeus tai halun olemassaolo eivät myöskään ole yksilöä määrittäviä tekijöitä. Tämänkin suhteen olemme erilaisia ja on ihan yhtä arvokasta haluta tai olla haluamatta. On myös hyvin tavallista, ettei suhteessa olevien henkilöiden halu ole samanlaista. Tähänkin on kuitenkin usein keskustelemalla löydettävissä ratkaisuja. 

Keskeistä olisi myös heittää romukoppaan ajatus seksistä suhdetta määrittävänä tekijänä. Suhde voi olla täydellisen hyvinvoiva ja kaikkia osapuolia tyydyttävä myös ilman seksiä. Usein suhteet käyvät läpi erilaisia vaiheita, joissa halun ja seksin määrä vaihtelee liittyen esimerkiksi hormonitasojen muutoksiin, arjen kuormitukseen, sairauksiin tai muihin tekijöihin. Halun sijasta onkin hyvä tarkkailla kokonaisuutta: mitä kaikkea elämässä on meneillään juuri nyt ja miten se vaikuttaa minuun? Omien rajojen rikkominen esimerkiksi velvollisuuden tunteesta tai menettämisen pelosta muuttaa helposti nautinnollisen ja voimavaroja lisäävän asian ahdistavaksi ja vastenmieliseksi.  Kuunnellaan ja hoivataan siis omaa halua. Se on oikeanlaista juuri sellaisena kuin se on. Tässä ja nyt. 

Seksuaalineuvojat Anniina Kaljunen, Lappeenrannan Tyttöjen Tila ja Mirka Lahtinen, Vantaan Tyttöjen Tila