Kansainvälinen Päivä Naisiin Kohdistuvan Väkivallän Lopettamiseksi

Suomalainen auttamisjärjestelmä ei aina tunnista haavoittuvimmassa asemassa olevien naisten asemaa ja kohonnutta riskiä kohdata väkivaltaa

Naisiin kohdistuva väkivalta on mittava ongelma Suomessa. Euroopan unionin perusoikeusviraston tutkimuksen mukaan lähes puolet (47%) 15 vuotta täyttäneistä naisista on kokenut fyysistä ja/tai seksuaalisuutta loukkaavaa väkivaltaa. Miltei kolmannes (30%) on kokenut väkivaltaa parisuhteessaan. (FRA 2014).

Lähisuhdeväkivaltaa koetaan eri väestöryhmissä, eikä väkivaltaa selitä esimerkiksi sosioekonominen tausta, ikä, kieli- tai kulttuuritausta. Erityisen haavoittuvassa asemassa olevilla naisilla on kuitenkin moninkertainen riski joutua väkivallan kokijoiksi, ja tämä tulisi huomioida myös sosiaali- ja terveyspalveluissa. 

Suomeen muuttaneet naiset ovat heterogeeninen ryhmä, eikä maahanmuuttajuus automaattisesti altista naisia väkivallan kokemuksille. Osalla maahan muuttaneista naisista on kuitenkin haavoittuvuutta lisääviä tekijöitä, jotka vaikuttavat merkittävästi sekä väkivallan kokemuksiin että avun saamiseen. Vähäinen suomen, englannin tai ruotsin kielen taito, luku- ja kirjoitustaidottomuus, sosiaalisten suhteiden niukkuus ja näistä kumpuava vähäinen tieto suomalaisesta yhteiskunnasta, omista oikeuksista ja palvelujärjestelmästä lisäävät naisten riskiä joutua erilaisen hyväksikäytön, pakottavan kontrollin ja sosiaalisen eristämisen kokijoiksi.

Omassa työssämme maahan muuttaneiden naisten tukemiseksi olemme huomanneet, ettei suomalainen auttamisjärjestelmä aina tunnista maahan muuttaneiden naisten erityistä asemaa ja kohonnutta riskiä kohdata väkivaltaa. Esimerkiksi pakottavaa kontrollia tai taloudellista väkivaltaa ei välttämättä tunnisteta peruspalveluissa, vaan voidaan katsoa kulttuuriin kuuluvaksi tavaksi, että mies hoitaa kaikki naista ja perhettä koskevat asiat naisen puolesta. Väkivallasta vapautuminen voi Suomeen muuttaneiden naisten kohdalla olla erityisen pitkä prosessi, eivätkä naiset välttämättä tartu heti tarjottuun apuun tai pysty sitoutumaan esimerkiksi sosiaalipalveluiden tarjoamaan työskentelyyn. Tärkeää olisi tunnistaa syyt tämän takana: Avun piiriin hakeutumisessa kyse ei ole vain naisen omasta turvallisuudesta vaan usein naiset joutuvat pelkäämään paitsi itseen, myös perheenjäseniin tai sukulaisiin kohdistuvaa uhkaa ja vainoa. Aina vaino ei jää Suomen rajojen sisäpuolelle vaan uhka saattaa kohdistua myös lähtömaassa oleviin perheenjäseniin. Avun hakemista voi estää myös maasta poistamisen ja lasten menettämisen pelko.

Miten voimme huomioida suomeen muuttaneiden naisten erityistä asemaa väkivallan kokijoina?

Ajattelemme, että kokonaisvaltainen, matalan kynnyksen pitkäkestoinen tuki on yksi osa ratkaisua. WahvaNainen-toiminnassa tuemme naisten omaa toimijuutta ja toimintakykyä kohtaavan, kiireettömän palveluohjauksen, selkokielisen neuvonnan ja vertaistuellisen ryhmätoiminnan keinoin. Yksilöllisessä ohjauksessa on tilaa kaikenlaisille kokemuksille ja tarpeille. Ratkomme yhdessä naisten kanssa arjen haasteita, ja näissä kohtaamisissa rakentuu turvallisempi tila tunnistaa, ottaa puheeksi ja käsitellä myös väkivallan teemoihin liittyviä kysymyksiä. Lähisuhdeväkivallan tunnistaminen ja puheeksi ottaminen ei kuitenkaan tapahdu itsestään, vaan vaatii työntekijöiltä erityistä herkkyyttä sekä asiantuntemusta. Kaikki lähtee kunnioittavasta kohtaamisesta: tuomitsemme väkivallan, mutta emme kokijaa, tämän taustaa tai yhteisöä. Annamme naisille tietoa, turvaa ja aikaa, ja tuemme heitä omien ratkaisujensa tekemisessä. Ohjaamme, neuvomme ja saatamme naisia tarkoituksenmukaisiin palveluihin, kuljemme rinnalla. 

Väkivaltaa, tai väkivallan uhkaa kokeneiden naisten tukeminen on ensiarvoisen tärkeää, ja työn resurssit olisi turvattava pitkäkestoisesti. On kuitenkin muistettava, että naisten tukeminen, kouluttaminen ja voimaannuttaminen ei poista itse ongelmaa, eli naisiin kohdistuvaa väkivaltaa. Väkivallan poistamiseksi tarvitaan väkivaltaa mahdollistavien rakenteiden purkamista. Tarvitsemme sukupuolittuneeseen väkivaltaan puuttuvaa lainsäädäntöä, yhteiskunnallista asennemuutosta, inklusiivisempaa, moninaisuutta kunnioittavaa toimintakulttuuria, antirasistista työotetta. Tähän työhön tarvitaan meitä ihan kaikkia.


Johanna Snellman,
Nicehearts ry,
WahvaNainen –toiminnan johtaja

WahvaNainen toiminnassa tarjotaan Psykososiaalista tukea, palveluohjausta ja neuvontaa väkivaltaa tai sen uhkaa kokeville maahan muuttaneille naisille ja vähemmistöjen naisille
———