Kirjoittaja: Nicehearts ry
Julkaisimme tällä viikolla Nicehearts ry:n Facebook-sivulla kirjoituksen, jossa kerroimme rasistisesta hyökkäyksestä kuntavaalipaneeliimme 26.4.2021. Tapahtuma järjestettiin yhdessä Espoon monikulttuuriset lapset ja nuoret ry:n kanssa osana Kaikkien vaalit-kampanjaa. Moniheli ry:n koordinoima kampanja on Oikeusministeriön rahoittamaa toimintaa. Tavoitteena on tehdä kuntavaaleista saavutettavampia heille, joiden äidinkieli ei ole suomi tai ruotsi ja kannustaa Suomeen muuttaneita äänestämään. Myös Helsingin Sanomat kirjoitti välikohtauksesta (https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000007946522.html). Molempia julkaisuja on jaettu paljon sosiaalisessa mediassa ja tapaus on selvästi järkyttänyt monia. Mutta yllättikö se? Vaikka emme ole itse kokeneet aikaisemmin vastaavaa, emme ole yllättyneitä. Tapahtunut on yksi olemassa olevan, rakenteellisen rasismin ilmentymä.
Olemme saaneet paljon tukea ja kannustusta työllemme, lämmin kiitos kaikesta siitä. Se ei merkitse vain tukea meille järjestäjille, vaan tukea yhdenvertaiselle, avoimelle ja demokraattiselle yhteiskunnalle. On tärkeää tuomita teot, mutta ne eivät ole vain tekoja. Toivomme keskustelun jatkuvan siitä, miksi tällaiset välikohtaukset ovat mahdollisia? Miksi yhteiskunnassamme on niin paljon tilaa rasismille? On totta, että tämänkin tapahtuman osalta teknisessä osaamisessa ja turvallisuusasetuksissa oli parannettavan varaa ja tästä opimme. Mutta tämä ei ole asian ydin. Rasistinen teko on tuomittava, oli turvallisuusasetukset kunnossa tai ei.
Rasismi ei ole tapahtuma.
Rasismi ei ole tilanne.
Rasismi ei ole yksittäistapaus.
Rasismi on rakenne, joka syövyttää koko yhteiskuntaa. Rakenteelliseen rasismiin puuttuminen on vaikeaa ja hidasta. Se on myös usein kiusallista, sillä takana odottaa iso kysymys. Olemmeko valmiita puhumaan valkoisuudesta? Yksittäiset teot voivat tehdä näitä ongelmia näkyviksi, kuin välähdyksinä maailmasta, jolta valtaväestön on mahdollista ummistaa silmänsä. Joskus eteen tulee kuitenkin tilanteita, jotka käyvät monien oikeustajua vastaan ja ne avaavat silmämme. Miten siitä jatkamme, on meistä itsestämme kiinni. Järkytymmekö hetkeksi ja jatkamme sitten minkään muuttumatta tavallista elämää? Tätä etuoikeutta kaikilla ei ole. Vai sitoudummeko aidosti rakentamaan pysyvää muutosta?
Se, mitä maanantaina tapahtui, oli järkyttävää ja pysäytti. Meille se oli uusi tilanne, mutta monille se on arkipäivää. Vihapuhe on yksi rasismin vastenmielisimpiä muotoja. Se vie jatkuvasti voimavaroja ihmisiltä ja toimijoilta, jotka joutuvat taistelemaan arjessaan yhdenvertaisuuden puolesta. Nämä voimavarat ovat pois jostakin muusta, kuten omasta hyvinvoinnista, jaksamisesta, terveydestä, myös ammatillisesta keskittymisestä. Listaa voisi jatkaa loputtomiin, mutta pohjimmiltaan kyse on siitä, että yhdenvertaisuuteen on vielä matkaa. Onneksi toivoa on, sillä yhteiskunnassamme on muutosvoimaa. Usein sen moottoreina toimivat ne ihmiset, jotka joutuvat itse kärsimään rakenteellisen rasismin eri muodoista. Mutta muutos ei saa jäädä heidän työkseen. Oletko miettinyt, mikä sinun roolisi on? Tämä koskee meitä kaikkia, koska muutos on meissä kaikissa.
Meitä ei hiljennetä. Meitä ei lannisteta.
Recent Comments