25.11.
Kirjoittajat: Jannica Wiik ja Väkivallasta vapaa nainen -tiimi
Tänään 25.11.2021 on kansainvälinen päivä naisiin kohdistuvan väkivallan lopettamiseksi. Naisiin kohdistuva lähisuhdeväkivalta on ihmisoikeusloukkaus ja rikos.
Suomessa naisiin kohdistuva väkivalta on huomattavan yleistä. Tutkimusten mukaan joka kolmas Suomessa asuva nainen on kokenut väkivaltaa kumppaninsa toimesta. Yksittäin seksuaaliväkivallan uhreiksi joutuu vuositasolla 45000–58000 naista. Nämä luvut osoittavat, että Suomi katsotaan yhdeksi Euroopan vaarallisimmaksi maaksi (Amnesty 2021).
Lähisuhdeväkivalta ei ole kytköksissä mihinkään yksittäiseen asiaan, kuten sosiaaliseen asemaan, kulttuuriin, uskontoon tai koulutustasoon. Kuitenkin ajatellaan, että väkivaltainen käytös voi olla opittu asia ja väkivallantekijä toimii opitun mallin mukaisesti. Naisiin kohdistuvaa väkivalta tapahtuu yleensä tutun henkilön toimesta, kuten kumppani, työkaveri tai perheenjäsen. Erityisen loukkaavana väkivallanmuotona pidetään seksuaaliväkivaltaa, joka useimmiten kohdistuu tyttöihin ja naisiin. Seksuaaliväkivallalla katostaan olevan erityisen pitkäkestoinen toipuminen.
Vähemmistöihin kuuluvat, esimerkiksi Suomeen muuttaneet naiset, kokevat valtaväestöä useammin lähisuhdeväkivaltaa. Tämä katsotaan johtuvan esimerkiksi kulttuurista ja valtasuhteista (Riku 2021). Työssämme, lähisuhdeväkivaltaa kokeneet naiset ovat tuoneet esille, että häpeän vuoksi eivät voi kertoa perheeseen liittyvistä asioista perheen ulkopuolisille henkilöille. Tästä syystä moni Suomeen muuttanut nainen vaikenee väkivallan kokemuksista. Syitä vaikenemiseen on muitakin, kuten esimerkiksi heikko kielitaito, turvaverkon vähyys, viranomaispelko ja oleskelulupaan liittyvät seikat. Tietämättömyys omista oikeuksista sekä palvelujärjestelmästä vaikeuttavat avun piiriin pääsemistä. Uuteen maahan muuttaminen haastaa totuttuja malleja ja saattaa aiheuttaa myös sosiaalisen pääoman menettämistä. Tämä lisää kuormitustekijöitä, joka saattaa lisätä lähisuhdeväkivallan riskiä.
Eri kulttuureissa on erilaisia näkemyksiä väkivallasta, kasvatuksesta, lasten asemasta ja sukupuolten tasa-arvosta. Opittu kokemus väkivallasta voi tuntua ”normaalina” asiana perheessä. Opittu väkivalta on saattanut toistua vuosikymmenten ajan, sukupolvelta sukupolvelle.
Väkivaltaa ei ole syytä tarkastella ammattiminän kautta vaan uskaltaa kohdata ilmiö henkilökohtaisella tasolla. Väkivalta on laaja ja monimutkainen kokonaisuus. Kyse on tietoisesta toiminnasta, johon työntekijänä voi vaikuttaa. Jos emme tiedosta asiaa, pidämme yllä väkivaltaisia rakenteita.
Puheeksi ottaminen koetaan monesti vaikeana asiana, mutta työntekijänä tulisi pitää mielessä, että turvallisuuden vahvistaminen ja väkivallan ehkäisy kuuluu kaikille sosiaali- terveys-, ja kasvatusalan ammattilaisille.
Kun kohtaa henkilön, jonka olemus herättää huolta esimerkiksi olemalla ruhjeinen, itkuinen, hätääntynyt, pelokas tai jos henkilön on vaikea poistua tapaamisesta, saattaa olla kyse lähisuhdeväkivallasta. Puhu henkilölle asioista oikeilla nimillä, mutta kunnioittavasti. Älä kysy koetko tietynlaista väkivaltaa, esimerkiksi fyysistä, seksuaalista tai taloudellista, pilko kokonaisuus pienemmiksi osiksi, jotta henkilö ymmärtäisi kysymyksen oikein.
Tärkeää on ottaa asiat puheeksi, tartutaan niihin ja tarjotaan apua. Kyse on ihmisen kunnioittavasta kohtaamisesta ja välittämisestä. (Väkivallasta vapaa nainen 2021.)
Recent Comments